Kirjoitus on aiemmin julkaistu Skolar-blogissa vuonna 2014.
Se, miten kulttuuria rahoitetaan, vaikuttaa eniten yksilöihin. Esimerkiksi meihin kuluttajiin ja kulttuurintuottajiin. Selvitin säätiöltä kulttuurin apurahoja saaneiden kokemuksia ja listasin apurahansaajan yleisimmin kokemat 6 positiivista ja 6 negatiivista tunnetta.
Kirjoittaja Suvi Heikkilä tutkii väitöskirjassaan kulttuurille apurahoja jakavia säätiöitä ja apurahansaajien kokemuksia. @SuviHeikkila
1. Yllätys 🙂
Tulen väsyneenä alennusmyynneistä painavien kassien kanssa ja tossuni ovat läpimärät. Edes puhelinmyyjälle raivoaminen ei helpottanut oloani. Kun avaan oven, näen lattialla valkoisen kirjekuoren, jossa on säätiön logo. Apurahapäätös on saapunut! Maltan tuskin kantaa kauppakassit keittiöön, kun jo revin hampaillani kuorta auki. Yritän muistuttaa itseäni, että kilpailu on ankaraa ja että minä en kuitenkaan ole par-AAH!
Mitä nöyrempi ja kokemattomampi apurahansaaja on, sitä korkeammalta hän kiljahtaa avatessaan myönteisen apurahapäätöskirjeen. On niitäkin kulttuurintuottajia, jotka pitävät apurahaansa niin todennäköisenä, että jännitys ei salpaa hengitystä, mutta suurimmalle osalle apuraha on niin merkittävä ja hartaasti toivottu, että sen saaminen tuntuu yllätykseltä. Joillekin ensimmäinen apuraha tuntuu suorastaan hämmentävältä ja epätodelliselta.
2. Riemu 🙂
Myönteisen apurahapäätöksen saatuani eloni on yhtä iloa ja onnea. Tätäkin lausetta kirjoittaessani törmäsin ainakin viiteen lyhtypylvääseen, kun ihailin auringonsäteitä ja pilvenhattaroita. Askel on kevyt ja selkäreppu heiluu huolettomana, kun kirmaan kohti unelmiani.
Apurahansaaja ilahtuu mahdollisuudesta tehdä sitä, mitä rakastaa. Tekemisen ilo ja luominen tai yhdessä tekemisen ilo ja jakaminen motivoivat apurahansaajaa. Apurahan ansiosta hänellä on mahdollisuus keskittyä olennaiseen, hänellä on työrauha taiteensa tai tutkimuksensa tekemiseen. Ilo kulminoituu myönteisen päätöksen tuomaan huojennukseen ja riemuun.
3. Rohkeus 🙂
Kun olen saanut apurahan, Chuck Norris on mitättömyys minun rinnallani. Tästedes, kun ylitän tietä, autojen on katsottava molempiin suuntiin, ja kun punnerran, se on maa joka liikkuu, en minä. Minä en enää täytä apurahahakemuksia säätiöille vaan ne täyttävät hakemukset minulle!
Apurahan saaminen on hoitokunnassa istuvien asiantuntijoiden antama vihreä valo hankkeelle. Ennen sitä oli ollut vain ihminen ja idea. Nyt idean vanhemmalla on varmuus siitä, että joku muukin pitää hanketta toteuttamisen arvoisena. Apuraha on kannustus siihen, että valittu suunta on oikea. Moni tieteilijä ja taiteilija kuvaa tämän rohkaisun olleen elintärkeä hankkeelle tai jopa suunnanneen heidät uralleen. Mitä aikaisemmassa vaiheessa uraa apuraha saadaan, sitä suurempi on sen kannustava merkitys.
”Nyt apurahojen jako alkaa! Mitä, enkö saakaan mikrofonia? Ainoastaan ruusun.”
4. Intohimo 🙂
Vain hullun innolla ja himolla varustetut tekevät työtä, jonka toteuttamisesta ei makseta palkkaa. Mutta öisin uneksin suuria unia ja toivon, että ne eivät muuttuisi painajaisiksi.
Kulttuurintuottajalle, taiteilijalle tai tutkijalle, joka työskentelee säätiörahoituksella pääasia ei voi olla raha. Jos aikoo työskennellä pätkittäin epävakaalla ja kilpaillulla rahoituksella, on oltava intohimoa. Apurahansaajia näyttääkin yhdistävän vahva tahto luoda, toteuttaa itseään tai toteuttaa jotain tärkeää, joka maailmasta vielä puuttuu. Apurahansaaja on suorittamassa itseään suurempaa tehtävää.
5. Ylpeys 🙂
Minut on kutsuttu vuosijuhlaan. Olen kutsuvieras. Olen harjoitellut kiitospuheen, jossa muistan mainita sukulaiseni, jopa sen katkeran pikkuserkkuni, sekä kaikki tämän hetken mediaseksikkäät profeetat. Nyt apurahojen jako alkaa! Mitä, enkö saakaan mikrofonia? Ainoastaan ruusun. No, hymyilen silti asiaankuuluvasti ryhmäkuvassa.
Apuraha on tunnustus ja meriitti. Tunnustusta korostaa, jos apurahan myöntävä taho on arvostettu, jos kilpailu on ollut kovaa, ja jos summa on suuri. Apurahansaajat kuvaavat tunnustuksen konkretisoituneen myöntäjän järjestämässä juhlallisessa apurahojenjakotilaisuudessa, heidän tavattuaan lahjoittajia tai heidän nähtyään muut saajat, joiden hankkeet vaikuttivat merkittäviltä. Kun hoitokunnan asiantuntemukseen luotetaan, tuntuu heidän huomionsa imartelevalta. Monelle apurahansaajalle on kunnia-asia saattaa rahoitettu hanke onnistuneesti loppuun, vaikka raportointivelvollisuus olisi jo kauan sitten hoidettu.
6. Kiitollisuus 🙂
Olen niin kiitollinen siitä, että hoitokunta on valinnut minut, ja että minulle on annettu mahdollisuus näyttää kynteni. Päättäjät ovat kyllä taitavia ja fiksuja. Ainakin niin kauan, kun ymmärtävät antaa juuri minulle.
Apurahasta kuuluu tavan mukaan olla kiitollinen. Eihän kukaan halua tuntea itseään kiittämättömäksi lantakasaksi. Mukana on kuitenkin rutkasti myös aitoa tunnetta. Apurahan saanut tieteilijä ja taiteilija iloitsee kiitollisuuden vaaleanpunaiset lasit päässään tuotoksensa syntymisestä. Kiitollisuudessa kylpevät etenkin sellaiset saajat, jotka eivät pidä apurahaa oikeutenaan, vaan lahjana ja yksityisen toimijan kunnianosoituksena työtään kohtaan.
”Hillitty puna nousee poskille, kun naapurin Raija kommentoi uutta talvitakkia.”
1. Stressi 🙁
Apurahansaaja on stressaantunut, koska — hetkonen, muistinko etsiä siihen kolmanteen hakemukseen liitteen yhdistyksen tilinpäätöksestä verovuodelta 2014? En oikein muista, koska en ole syönyt, kun edellinen apurahakausi loppui pari kuukautta sitten, enkä nukkunut, koska kirjoitin koko viime yön raporttia rahoittajalle. Mitä olinkaan sanomassa? Ai niin: Apurahansaaja on stressaantunut.
Apurahalla työskentely on byrokraattista, pätkittäistä ja epävarmaa. Tulevaisuutta on mahdotonta suunnitella etukäteen ja monet arkiset asiat, kuten luottokelpoisuus tai vapaa-aika muuttuvat hankaliksi. Apurahat myös vaikeuttavat virastoissa asioimista. Verotusasioiden, eläkemaksujen, yhteiskunnan tukien ja muiden pätkätyösuhteiden kanssa jonglööraaminen on haastavaa.
2. Häpeä 🙁
Hillitty puna nousee poskille, kun naapurin Raija kommentoi uutta talvitakkia. Raija on spotannut paikallislehdestä vuosipalkkani 21 000 €, ja ilmeisesti häneltä ovat menneet muumit ja inkkarit sekaisin, koska hän onnittelee minua arpavoitosta. Mitäs muuta kivaa ekstraa meinasit nyt hankkia? Ehkä voit nyt osallistua enemmän taloyhtiön talkoisiin, kun kerran sinulla on mahdollisuus lomailla.
Suuri osa apurahansaajista kohtaa kateutta tai joutuu kiusallisiin tilanteisiin saatuaan apurahan. Vaikka he näkevät apurahan meriittinä, he haluavat pitää siitä matalaa profiilia. Ympäröivän yhteisön asenteet apurahaan nähdään usein alentavina ja työyhteisössä, jossa apurahojen arvo tiedetään, niiden saajia kohtaan saatetaan kyräillä. Tieteilijöillä apuraha myös konkreettisesti laskee asemaa tiedeyhteisössä, sillä apurahalla työskentelevällä ei ole samoja oikeuksia kuin muualta rahoituksen saaneilla.
3. Kateus 🙁
No nyt sille Raijalle selvisi, että mitä apuraha tarkoittaa ja sekin intoutui hakemaan. Ja sai, helkutti. Johan se harrastelikin niitä tiffany-lamppujaan muutaman vuoden, että oli aikakin saada kahden vuoden apuraha. Ja kun sen mies on lääkäri, niin sehän sitä rahoitusta juuri kipeimmin tarvitsikin. Kai se nyt ostaa uuden turkin.
Apurahansaaja osaa myös itse tuntea kateutta. Varsinkin, jos oma hanke jää ilman rahoitusta, tuntuvat apurahapäätökset epäreiluilta. Apurahapäätökset tapahtuvat suljettujen ovien takana, eikä niihin johtavia keskusteluja seurannut kärpänen osaa puhua. Monet apurahansaajat toivovat avoimuutta päätöksentekoprosesseihin ja palautetta omista hylätyistä hakemuksistaan. Käytännössä säätiöillä ei yleensä ole resursseja palautteen antamiseen. Säätiöiden ei myöskään tarvitse noudattaa samanlaisia tasapuolisuuden vaatimuksia kuin julkishallinnon. Heillä on oikeus valita tuettavakseen hanke, johon he uskovat, huolimatta siitä, miten moni hakija jää pettyneenä rannalle soittelemaan.
”Viikonloput ja lomat ovat niitä varten, jotka eivät ole luvanneet apurahahakemuksessa parantavansa maailmaa.”
4. Pettymys 🙁
Avaan kirjeen. Taas kielteinen päätös! Tämä oli minun viimeinen oljenkorteni ja hylkäys tarkoittaa sitä, etten saa elantoa koko kesänä. Olikohan hankemukseni niin huono? Olikohan hankkeeni typerä? Vai olenko hoitokunnan mielestä epäpätevä? Kun kerran minuun ei uskota, kannattaako minun edes yrittää enää…
Siinä, missä myönteinen päätös nostattaa tunnelmia, kielteinen päätös saa lannistumaan. R.A.F. eli Ranteet Auki -fiilis aiheuttaa lievimmillään hetkellisen henkisen notkahduksen, pahimmillaan pidempiaikaisen masennuksen ja toivottomuuden tunteen. Joskus torjunta saa apurahansaajan luopumaan hankkeesta tai koko alasta. Mitä enemmän asiantuntijoiden arvioon luottaa, tai mitä herkempi ammatillinen itsetunto on, sitä suurempi on kielteisen päätöksen vaikutus. On tärkeää, että torjuttu saaja saa tukea kotijoukoilta tai kollegoilta.
5. Huono omatunto 🙁
Minun pitäisi olla kotona tekemässä töitä eikä hillumassa ystäväni syntymäpäivillä. Viikonloput ja lomat ovat niitä varten, jotka eivät ole luvanneet apurahahakemuksessa parantavansa maailmaa.
Apurahansaaja kokee usein, ettei ole tehnyt riittävästi. Häntä painaa ikuinen syyllisyys ja riittämättömyyden tunne. Ainahan voisi tehdä enemmän tai paremmin. Apurahansaajat kokevat huonoa omaatuntoa myös siitä, jos eivät ole tarpeeksi kiitollisia tai jos he suhtautuvat nöyrästi ansioihinsa ja kokevat ohittaneensa muita, omasta mielestään pätevämpiä, hakijoita. Joskus huonoon omaantuntoon on syytäkin: on kierretty totuutta tai harjoitettu vilppiä. Tämä ei koskaan ole osoittautunut tunnontuskien arvoiseksi.
6. Pelko 🙁
Mitä, jos minuun ollaan tyytymättömiä? Jos en osoittaudukaan luottamuksen arvoiseksi? Mitä jos epäonnistun?
Apurahansaaja kokee pelkoa ja ahdistusta muun muassa hankkeen epäonnistumisesta tai jonkin virheen tekemisestä. Unelmien perään heittäytyminen on pelottavaa.
Velvollisuuden voima hankkeiden toteutumisessa on suuri. Apurahahakemusta laadittaessa maalaillaan kauniita kuvia. Kun hanke sitten saakin rahoituksen ja on aika kääriä hihat, nousee apurahansaajan otsalle tuskanhiki. Samalla kun apurahansaaja pyrkii lunastamaan lupauksensa, hän ylittää esteitä, jotka muutoin olisivat kaataneet hankkeen. Rahojen loppuminen kesken korvataan talkootyöllä ja omilla säästöillä, yllättävät esteet sisulla ja perkeleellä.